torstai 26. syyskuuta 2013

Mun tukka, milloin siitä tuli näin hirveä?

Kävin aamulla Helsinki Day Spassa (sponsored by aviomies). Siinä lämpöpeitteiden alla olisi tietysti voinut ottaa torkut varsinkin, kun yö meni miten meni, mutta ehei, ei nukuttanut. Sen sijaan tuli pohdittua. Suurimman osan pohdinnoista täytti poika. Miksi viime yö oli niin huono, herätyksiä parin tunnin välein ja levotonta unta. Eikai sille voi tulla lisää hampaita, se on vasta 3kk ja ne kaksi jo tulluttakin, ovat hieman paljon etuajassa. Sitten tuli tietty onniteltua itseäni: hyvä, että tajusit ajaa säärikarvat eilen. Ja vähän kirottua, koska suolakuorinta kirveli tovin. 

Aika paljon pohdin hiuskuontaloani, joka on ihan kamalassa kunnossa. Leikkaus on nyt tietysti ylikasvanut, mutta jos tätä menoa jatkuu, niin kohta ei ole mitään leikattavaa. Tukkaa lähtee päästä järkyttäviä määriä. Tiedän, että se liittyy hormooneihin ja tiedän, että se kuuluu asiaan, mutta silti. Raskausaikana ei minulta lähtenyt tukkaa ollenkaan (ja säärikarvat lakkasivat kasvamasta), mutta nyt lähtee senkin edestä. Sitä on ihan joka paikassa. Kaikissa vaatteissa, tyynyliinassa, lakanoissa, pojan suussa, varmaan koirankin suussa. Hieman turhamaisena ihmisenä pelkään, että mitä jos se ei palaudu ennalleen. Hiukseni ovat aina olleet todella paksut ja hyvässä kunnossa, nyt tilalla on pelkkä rotanhäntä. (Ironista, että kutsun poikaani välillä rotanpoikaseksi, siis hellyttelynimellä.) 

Lohduttauduin sillä, että hiukseni ovat kerran aikaisemminkin olleet todella huonossa kunnossa ja selvinneet siitä. Halusin teininä samanlaisen hiuskuontalon, mitä Julia Robertsilla oli Pretty Woman elokuvassa. Päätin siis ottaa permanentin, joka meni hieman överiksi. Muistan ikuisesti kampaajan sanat: "Oho, sulla tää aine vaikuttikin hieman reippaammin." Todellakin, sitä kiharaa tuli. Kampaaja yritti lohduttaa, että yleensä ne kiharat hieman loivenevat parissa pesussa. No, eivät loiventuneet. Mahdoin olla tyylikäs.

Tätä en saanut.
Kuva täältä.
Pikkuisen harmitti, sillä olin ajatellut hurmata kiharapehkollani (joka siis oli silloin punainen) erään lukiopojan. No, se ei sitten mennyt ihan niin :D

2 kommenttia:

  1. Mie se havahduin, viime viikolla ripsien pidennyksiä laitettaessa, omaan kuorsaukseeni. Että hävetti! Ko en mie oikeasti ees kuorsaa... No tulipahan jutun juurta oudon kosmetologin kans, ei tarttenu miettiä, että mistä puhua, ko puhuttiin väsynyksestä. Mutta että mulla hävetti...

    Auts tuota sun teinitukkaa... Tää nykynenhän kasvaa takasin kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon simahtanut, kun mulle laitettiin ripset! Ja voih ripset, pitäisköhän taas laittaa...

      Poista

Mikä on sinun tarinasi?