On tietysti ostaa auto. Niin.
Semmoinen siis ostettiin.
Ihmiset suhtautuvat niin eri tavoin tähän uuteen perheenjäseneemme. Ensimmäisenä tulevat ihmettelijät: Mitä, ostitte auton? Miksi ihmeessä? Mitä on tapahtunut? Mitä? Häh? Ihmettelijät odottavat vastausta kuten perheenlisäys, työpaikka edellyttää, muutto maalle jne.
Toisena tuleva ne jotka ovat kiinnostuneita enemmän autoista kuin siitä syystä, miksi auto hankittiin: Ai jaa, millainen auto? Mikä vuosimalli? Paljonko ajettu? Millaiset talvirenkaat? Onko teillä autotallia?
Kolmena viisastelijat ja toteajat: Nuoruus on mennyt näköjään, ootte tulleet keski-ikään. No nyt tekin sitten pääsette kiroamaan aurauksesta. Ai kiva, me voidaankin sitten lainata sitä. No vihdoinkin, te ootte olleet ihan jäänteitä ilman autoa.
Neljäntenä paheksujat: Mitä te teette autolla? Julkisilla pääsee ihan jokapaikkaan. Te kurjat, maailma kuolee teidän vuoksi. Meille ei ainakaan autoa koskaan tule, vaikka meillä on viisi lasta, koira, kissa ja kaksi marsua. Hyvin päästään liikkumaan.
Mahtavaa.
Autoilusta aasinsilta paastoon. Jäljellä on 12 päivää tämä päivä mukaan lukien. Odotan jo vesikielellä sitä hetkeä, kun saan laittaa suuhuni pitsan ilmakuivatulla kinkulla ja rucolalla. Tänään tarjolla oli limaista kirjolohi-savujuusto kastiketta. Sitä oli myös jatkettu vedellä, tai siltä se ainakin vaikutti. Tai sitten oli tullut kirjoitusvirhe. Kastike sana oli lipsahtanut keiton tilalle.
Ps. Anteeksi kirjoitusvirheet, olen menossa tapaamaan käytettyjen autojen myyjää, joten en ennätä tarkastaa kirjoitustani sen kummemmin.
Kirjoittajan aviomiehenä totean, että henkinen käpyläläisyys on nyt mennyt. En yritä puolustautua sillä, että "ajetaan vain pakolliset ajot" tai "hei, se on vähäpäästöinen". Totuus on, että ilmankin pärjättäisiin mutta autolle löytyy kyllä käyttöä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Eli ostettiin koska haluttiin.
VastaaPoista