Eniten tällä hetkellä ottaa päähän kolme asiaa. Ottaa päähän niin paljon, että pitää tuska jakaa täällä.
1. Olen vaihtanut työkoneelleni salasanaksi sanan, jota en osaa kirjoittaa ensimmäisellä kerralla koskaan oikein, eikä se mene oikein toisellakaan kerralla. Kolmannella se on pakko saada oikein tai kone lukkiutuu. Raivostuttavaa. Miksi sitten en vaihda sitä? Hyvä kysymys, seuraava.*
2. En osaa iloita hiihtomenestyksestä Oslon MM-kisoissa. Muistelen vain painajaismaisesti niitä Lahden surullisenkuuluisia dopingkäryjä. Sen jälkeen en ole osannut oikein iloita hiihdosta. Muistan, kun tuli tieto siitä, että Jari Isometsä on antanut positiivisen näytteen. Olimme juuri olleet Ikeassa kaverini kanssa ja uutistenlukijan sanat eivät meinanneet upota tajuntaan. Olen siis ollut aikaisemmin innokas hiihtokisojen seuraaja, penkkiurheilija parhaimmasta päästä. Tänä(kään) vuonna en juuri ole kisoja noteraannut. Surullista.
3. Liian vähäisten yöunien vuoksi olen töissä kuin nukkuneen rukous.** Miksi en opi sitä yksinkertaista logiikkaa, että jos menee nukkumaan liian myöhään niin aamulla väsyttää. Se on vähän sama kuin että alkoholin juonnista tulee pää kipeäksi tai jos riehuu punttiksella liian isojen painojen kanssa, saa takuulla kipeät lihakset.
Fru L
*Lainaus vanhasmasalta. En oikeasti osaa selittää, miksi en salasanaa vaihda. Se on niin työlästä.
**”Vertaus sellaisesta, joka unehtuu, sammuu, raukeaa, nököttää, loppuu, katkeaa tai on hiljainen. (Suomalainen fraasisanakirja, 1981.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?