Vessassa on pakko käydä, myös työpaikalla. Niinä päivinä vessan rooli erityisesti korostuu, jos syö lounaaksi suolaista kiusausta ja iltapäivän kumoaa kurkkuunsa pari pullollista vettä ja kahvit kaupan päälle. Niinä päivinä sitä arvoistaisi myös vessarauhaa.
Meillä on the Firmassa vessoja kolmessa eri paikassa. Kaksi vessaryhmää sijaitsee toimiston keskeisellä paikalla. Se kolmas vessakeskittymän on pitkän käytävän mutkan takana. Paikassa jossa kukaan ei käy. Ne keskeisellä paikalla olevat vessat ovat aina varattuja. Jos eivät ole varattuja, niin ei mene kuin sekunti siitä, kun olet laskenut housut nilkkoihin ja istunut pöntölle, kun joku on jo rynkyttämässä kahvasta. Ujopissa iskee. Se kolmas vessaryhmä on taas aina tyhjä. Kukaan ei uskalla mennä sinne. Vessa on kaukana kaikesta. Lukot reistaavat. Olisi kurja huomata kopperossa, että lukko ei aukeakaan. Ei auta kahvan tempominen tai huutaminen. Kukaan ei kuule. Sielläpä sitä sitten istuisi aamun saakka, kunnes siivoja tulee.
Vessat on sisustettu erikoiseen tyyliin, seinillä on tapetit ja lampussa on kelmeän keltainen kupu. Peilit vääristävät ja vessan (sini-punainen) värimaailma saa kasvot näyttämään sairailta. Lisäksi ilmastointi toimii niin hyvin, että tukka hulmuaa pytyllä istuessa (saa ilmaisen föönauksen). Patterit toimivat myös, koska lämpö on kesät talvet ainakin 30 astetta. Vessat myös vetävät huonosti. Säiliöt liruttavat vettä jakuvasti eivätkä täyty koskaan kunnolla. Kerran jäi vetonuppi käteen. Onneksi ne ovat siistit, kiitos siivoojan. Paitsi, jos edellinen käyttäjä on kärsinyt vatsavaivoista ja ei ole ymmärtänyt käyttää vessaharjaa. Asia, jota en ymmärrä ollenkaan. Vähintäänkin huomaavaisuudesta muita kohtaan voisi sitä harjaa käyttää. Ettei tarvitse itse ryhtyä siivouspuuhiin ennen omaa toimitusta.
Tämmöistä tähän päivään. Pakko oli avautua. Kuvaa en liitä mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?