Kohta on joulu

Odotan joululomaa kuin kuuta nousevaa ja samalla hetkellä tajuan, että eihän minulla mitään ylimääräistä lomaa jouluna ole. Siis aaton lisäksi. Aika karua. Sitten heti perään huomaankin odottavani uuttavuotta, koska silloin lähdemme kaupunkiin, josta oheinen kuva on otettu.


Kuva täältä

Yleensä myös joulunalusaika ja välipäivät ovat aika rauhallisia töissä, joten ehkä se lomasta menee. Tosin tänä vuonna näyttää ikävästi siltä, että joulunalusaika EI ole töissä rauhallinen.

Odotan joulutunnelmaa ja sitä, että pääse maalle. Vanhempieni luona kuusi kannetaan sisälle perinteisesti ja oikeaoppisesti vasta aatto-aamuna. Kuusi koristellaan ja sitten katsotaan televisiosta joulurauhan julistus. Tässä vaiheessa on pakko imuroida, koska aidosta kuusesta varisee paljon tavaraa. Isä kulkee keittiön ja takkuhuoneen väliä ja antaa ohjeita. Sitten lähdetään hautausmaalle ja aaton jouluhartauteen. Olen huomannut liukuneeni hitaasti siihen joukkoon valtaosaan suomalaisia, jotka käyvät kirkossa vain jouluisin. Kirkossa pitää bongata aina tuttuja. Meille on muodostunut äidin kanssa vakipaikka ja yhtä usein kuin me olemme vakipaikallamme istuneet, on meidän eteen istunut sama perhe. Ehkä tänä vuonnakin. Sen perheen rouvalla on minkkiturkki päällä ja hajuvettä. Paljon. Tilaisuudessa laulaa aina kirkkokuoro, joiden jäsenten keski-ikä on likemmäs 70-vuotta, mutta niin liikuttavan kuuloista.

Sitten äkkiä kotiin ja saunaan, jotta päästään syömään. Lapsuudessamme menimme koko suvun voimin syömään isovanhemmilleni. Nykyään se perinne on jäänyt pois, koska isovanhempani ovat liki 90- vuotiaita ja tarjoilujen järjestäminen reilulle 20 hengelle vaatii jo kunnon järjestelyjä. Usein myöhään jouluaattoiltana hipsimme vielä setäni luokse jouluglögille. Mainittakoon tässä, että valtaosa sukulaisistani asuu toisistaan parin kilometrin säteellä ja emmekä me kaikki serkut ole vain serkkuja vaan myös ystäviä keskenämme.

Joulupäivänä onkin sitten (jos mahdollista), vieläkin isompi härdelli. Kaikki ne reilut 20 sukulaista kokoontuvat vanhempieni luokse syömään. Tämä perinne on minua vanhempi ja jäänyt toteuttamatta vain muutamia kertoja. Talo on täynnä ihmisiä, kenelläkään ei ole kiire. Silloin tuntuu joululta.