Mä olen tässä niin huono!
Joka kerta, kun työmääräni tulee siihen pisteeseen, että se on inhimillinen, minulle tulee valtava tarve alkaa lusmuilemaan. Sen sijaan, että tekisin ne vähäisetkin työt pois, niin ryhdyn taas laiskottelemaan ja kasaamaan pöydälleni deadlineja ja pakkohetitehdätänään-töitä. Sen sijaan, että naputtelisin nuo pari asiaa tuosta pois päiväjärjestyksestä, odotan mieluummin ensi viikkoon. Ihan helvetin hyvä systeemi. Toisaalta, tänään on maanantai, joten ehkä siinä selitys saamattomuudelle ja sitä paitsi: Minä olen jo tehnyt tänään töitä koko aamupäivän ja lounaasta kahviin saakka. En minäkään mikään yli-ihminen ole.
Joskus opiskeluaikana ystäväni kysyi meiltä, kun pakersimme ankeana maanantai-aamuna ryhmätyötä, että mitä maanantai merkitsee meille. Onko se "jippiii, ihanaa, uusi viikko edessä" vai "taas maanantai, miksei voi olla jo perjantai"? Minulle se on ehdottomasti jälkimmäinen, vaikka joka maanantai yritänkin ajatella, että ihanaa, koko viikko edessä, niin ei se auta.
Päivää on iloistuttanut italialainen ex-kirjeenvaihto- nyk. facebook-ystäväni. Sain nimittäin tänään vahvistuksen epäilyilleni. Hän on raskaana. Raskaus on nyt ilmeisesti n. puolivälissä tai ainakin turvallisilla viikoilla, koska hehkutus on sitä luokkaa.* Huonosta italiankielentaidostani (ja google kääntäjän heikosta avusta) johtuen en ole ihan varma lapsen sukupuolesta. Uskon sen olevan kuitenkin poika, koska kutsuvat sitä nimellä, jota suomeksi vastaa nimi Matias. Tänään on vuorossa Matiaksen tervehtimistä, eli ovat siis menossa mitä suurella todennäköisyydellä ultraan. Viikonloppuna Matias viedäänkin sitten elämänsä (pre-elämänsä?) ensimmäiseen jalkapallo-otteluun. Ihania nuo italialaiset.
Päätin myös lanseerata maanantaibiisin. Maanantaibiisi on sellainen voimannäyte, joka antaa tarmoa koko viikkoon. Ihan sellainen ei tämä maailmanhistorian ensimmäinen maanantaibiisi vol. 1 ole, mutta hyvä biisi on kuitenkin.
Mc Solaar La Belle Et Le Bad Boy
Ps. Pakko vielä mainita noista presidentivaaleista. Käänsin valitettavasti takkini. Anteeksi Sauli, että en voi äänestää sinua, vaikka niin lupasinkin. Minun on vaan pakko äänestää Haavistoa.
* Tää hehkutus on vähän kaksipiippuinen juttu. Ystävätär kun yleensäkin kirjoittaa kaikki postauksensa isoilla kirjaimilla käyttäen miljoonittain huutomerkkejä. Lisäksi paljon sydämiä. Ja suukkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?