perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu, oi joulu

Jouluviikko on töiden puolesta ollut niin rankka, että tänään, päivää ennen jouluaatto olo on aika rätti. Eilen koin ensimmäistä kertaa elämässäni, miten stressi voi tuntua vatsassa. Lyhyessä ajassa oli pakko saada asiat tehdyksi. Ja vatsaan sattui.

Joulun lähestymisen huomaa parhaiten töissä, koska se aiheuttaa meille the Firman työntekiöille kiirettä, stressiä ja ahdistusta. En halua kertoa työpaikkaani, työtehtäviäni tai mitään tunnistettavaa, mutta sen voin sanoa, että en kuitenkaan ole kaupallisella puolella (siis myynti tms.) töissä. Joulu silti näkyy meillä selvästi. Eilinen oli se huipentuma, tänään on hiljentynyt. Tänään voin katsoa, mitä jäi eilen tekemättä, kun yritin sammutella tulipaloja.

Itse en ole mitenkään jouluriippuvainen. Erään ystäväni (aikuisen naisen) on pakko matkustaa joka vuosi vanhempiensa luokse viettämään joulua, koska joulu ei tunnu muuten miltään. Tänäkin vuonna hän jättää aviomiehensä yksin töihin kaupunkiin ja matkaa itse pohjoiseen. Ymmärrän häntä, mutta itsestäni ei olisi siihen. Viime joulun vietimme vanhempieni luona maalla. Jouluun siellä liittyy paljon perinteitä, joista kyllä tykkään, mutta olen tyytyväinen, että tänä jouluna olemme täällä kotona ja miehen vanhempien luona. Ajatus, että vielä tänään pitäisi matkustaa, saa minut voimaan pahoin.

Kotona odottaa kuusi koristelua ja kinkku pitää paistaa. Muuten joulu saa tulla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mikä on sinun tarinasi?