Istun orassissa vaunussa, nuokun töiden jälkeen. Pysäkit vilahtavat, Herttoniemi, Kulosaari, Kalasatama. Saavun asemalleni. Ihmiset laiturilla odottavat malttamattomana, että pääsisivät kyytiin. Nousen ylös penkiltä ja katson ulos. Ulkopuolella on poika, tai nuori mieshän hän on jo. Mies muistuttaa minua S:stä. Vain hetken. S se ei voi olla. Ei S edes asu täällä. Mies ei ole S. Mies nousee metroon, jatkaa sen mukana. Minä jään pois. Liukuportaissa ajatukset palaavat kaikkiin entisiin poikaystäviin. Kuinka monta kertaa minut on jätetty? Kuinka monta kertaa minä olen jättänyt? Onko minulla ollut edes oikeaa poikaystävää, siis silloin ennen kuin tapasin mieheni.
Onhan minulla ollut Jari *. Olen 13-vuotias yläastelainen. Kaverini Mervi tulee kysymään välitunnilla “alkaisinko mä oleen Jarin kaa”. En tiedä kuka Jari on. Mervi näyttää poikaryhmää. Jari näyttää ihan kivalta. Lyhyet tummat hiukset. Oikeasti olen kyllä ihastunut vaaleaan Timoon, mutta ei kai sillä niin väliä. “Joo, voin mä alkaa oleen Jarin kaa.” Seuraavalla välitunnilla Mervin välityksellä vaihdettaan luokkasormukset Jarin kanssa. Illalla Jari soittaa. Äiti kysyy puhelun jälkeen, kuka se poika on? En vastaa. Juoksen yläkertaan huoneeseeni ja luen eri koirarotuja esittelevää kirjaa. Ahdistaa. Seurustelu ei ole kivaa. Seuraavana iltana jätän Jarin ja kolmantena päivänä vaihdamme omat sormukset takaisin, Mervin välityksellä. Seurustelun kesto kaksi päivää.
Seuraavan kerran, kun seurustelen, olen 9- luokalla. Sami asuu eri paikkakunnalla, mutta tapaamme viikonloppuisin, korjaan, yhtenä viikonloppuna. Sami lopettaa seurustelun, kun sitä on kestänyt pari viikkoa ja ryhtyy seurustelemaan parhaan kaverini pikkusiskon kanssa. Tämä on kova isku. Koko syksy menee toipuessa. Tosin jatkoriparilla suutelen erään isosena olleen pojan kanssa. Poika haluaisi seurustella kanssani, mutta minulla on ikävä Samia.
Lukiossa seurustelen Mikan kanssa. Mika on minua vanhempi. Mikalla on auto ja hän on armeijassa. Perjantaisin (jos Mika on päässyt ajoissa lomille) hän hakee minut autolla koulusta. Eroamme pääsiäisenä. Mika sanoo, että ei juuri nyt halua olla kenenkään kanssa. Erobiisinä kuuntelemme Cranberriesin Zombien. Seuraavalla viikolla kuulen, että Mika on vieraillut usein ystäväni luona. He seurustelevat lyhyen aikaa. Mika menee naimisiin muutaman vuoden kuluttua erostamme. Mika ehtii erota ja ottaa uuden vaimon ja erota hänestäkin ennen kuin itse ehdin naimisiin.
Lukion jälkeen, kun olen jo opiskelemassa ensimmäistä tutkintoani tapaan Jukan. Seurustelemme puoli vuotta. Eroamme ystävinä. En muista kumpi halusi erota, homma ei vain toiminut. Olemme ystäviä edelleen.
Sitten tulee Tapsa. Tapsa on juuri eronnut kihlatustaan. Tapsa asuu toisella paikkakunnalla. Alkaa etäsuhde. Tapaamme viikonloppuisin. Aina se ei toki sovi, koska Tapsalla on viikonloppuisin töitä, tai hän matkustaa tapaamaan iäkkäitä vanhempiaan. Seurustelemme 1,5 vuotta. Suhde on katkolla yhden kesän, mutta palaamme yhteen. Suoritan ensimmäisen tutkinnon, joten opiskelupaikkakuntani ei enää sido minua. Suunnittelen yhteistä tulevaisuutta Tapsan kanssa. Tapsan käytös on outoa. Muutamien yhteensattumien ja kiperien tilanteiden kautta paljastuukin, että hän onkin koko sen ajan seurustellut myös entisen kihlattunsa kanssa. Minua on huijattu. Jätän Tapsan. Lähden ulkomaille töihin. Tapsa loukkaantuu ulkomaille lähdöstäni niin, että sanoo, että ei enää koskaan halua puhua minulle mitään. En osaa olla edes vihainen. Ulkomaillaolo auttaa. Unohdan Tapsan.
Toisessa EU maassa ollessani seurustelen paikallisen miehen kanssa. Suhde päättyy, kun palaan Suomeen opiskelemaan toista tutkintoani. Mies haluaisi tulla mukanani. En halua ketään miestä, joka ei osaa Suomea ja joka ei tunne täältä ketään, vaivoikseni. Tapaamme muutaman kerran Suomeen tuloni jälkeen. Homma lopahtaa välimatkaan, eikä minulla ole rahaa puhelinlaskuihin. **
En seurustele vuosiin. Sitten tulee Jari nro 2. Alkaa on-off-suhde. Se kestää kaksi vuotta, en tiedä voidaanko puhua edes varsinaisista seurustelusta. Säätäminen on päivän sana. Jätän Jari nro 2 tasaisin väliajoin ja aina hän tunkee takaisin. Jari jättää minut yhtä monta kertaa ja yhtä monta kertaa aloitamme uudelleen. Ikää tulee lisää ja minua jo ahdistaa, että en pääse eteenpäin tässä suhteessa. Ystävät menevät naimisiin ja saavat lapsia, minä vietän viikonloput tapellen seurustellaanko vai ei. Ostan asunnon, jotta olisin vähän aikuisempi. Jari pettää minua baari-illan päätteeksi toisen naisen kanssa. Tupaantuliaisillan huumassa annan hänelle anteeksi. Seuraavana päivänä Jari pettää minua uudelleen (saman naisen kanssa). Eroamme toviksi. Palaamme taas yhteen. Lähden viettämään viikonloppua maalle. Jari ei vastaa puheluihini. Sunnuntaina itken yställeni. Purkaudun myös äidilleni. Se on harvinaista, koska äitini ei osaa käsitellä sydänsuruasioita. Pelkään, että Jari pettää taas minua. Pelkään, että eroamme. Pelkään tulevaisuutta. Pelkään jäädä yksin. Koko alkuviikon pelkään. En saa syötyä tai nukuttua. En soita Jarille, Jari ei soita minulle.
Perjantaiksi olen sopinut treffit vanhan opiskelukaverini kanssa. Tapaan hänen alkuillasta baarissa. Hänestä tulee aviomieheni reilun kahden vuoden kuluttua. Seuraavalla viikolla pyydän Jarilta tavaroitani takaisin. Jätän hänet sähköpostilla. Ahdistun vieläkin, kun ajattelen suhdettamme.
Olen siis seurustellut. Olen jättänyt ja tullut jätetyksi. S:n näköinen mies muistutti minua kaikesta tästä. S:n kanssa en seurustellut. Olisin kyllä silloin joskus halunnut, mutta S taas ei. Tai no, hän asui jo silloin avoliitossa tulevan vaimonsa kanssa. S ei halunnut jättää avopuolisoaan ja rynnätä uuteen suhteeseen. Viisas S. Vuosia sitten firman pikkujouluissa, S pyysi anteeksi, että ei silloin halunnut seurustella kanssani. Anteeksipyyntö hyväksytty.
* Kaikki tekstissä esiintyvät nimet, paikat, ym. tunnistettavat tekijät on muutettu.
** En silloin tuntenut sanaa Skype. Eikä minulla ollut nettiyhteyttkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mikä on sinun tarinasi?